Kävinpä hiljattain taas kerran Helvetinkolun kierroksen kävelemässä kaikessa rauhassa – terveiset ja kiitos retkiseurasta Ruovesi-lehteen! Loppumatkasta tuumailimme kävelemistä, ennen ja nykyään. Se on tainnut ”ennen vanhaan” olla niin tavallinen asia, että siinä ei ole edes ollut mitään miettimistä eikä asiaan ole kiinnitetty huomiota. Koulumatka saattoi olla kymmenen kilometriä suuntaansa, pitkin metsäpolkuja, niillä kengillä (tai joskus ilman kenkiä) ja vaatteilla mitä omistettiin. Metsätyömaalle saatettiin kävellä aamulla parikymmentä kilometriä ja sama illalla toiseen suuntaan. Eli esimerkiksi neljäkymmentä kilometriä työmatkoja kävellen ja siihen väliin varsinainen työpäivä, fyysisesti raskasta metsätyötä. Jaksaisiko joku meistä vastaavaa viikkoa pidempään, tai edes sen vertaa? Suurin osa taitaisi hyytyä jo ensimmäisen aamun työmatkalla.

Entä jos edellisenkaltaista elämää elänyt ja työtä tehnyt ihminen tuotaisiin meidän aikaan kokeilemaan nykyelämää? Aamulla autolla (istuen) työpaikalle, hissillä toimistokerrokseen, työpäivä tietokoneen edessä istuen, illalla autolla (istuen) kotiin ja sohvalle istumaan television seuraan. Ehkä ennen television katselua liikuntaharrastuspaikalle autolla (istuen), tunti jumppaa tai sählyä ja sitten autolla (istuen) kotiin. Tuntisikohan ”koehenkilö” tehneensä koko päivän aikana yhtään mitään? Tuntisiko hän tehneensä työtä?

Nykyään yritetään ratkaista erilaisilla laitteilla ja tekniikalla kaikki ongelmat. Liikkumattomuus ja istuminen on todettu haitallisiksi ja sairastuttaviksi, joten on kehitetty askelmittari ja aktiivisuusranneke. Miten voi olla käynyt niin, että niin luonnollinen ja välttämätön asia kuin käveleminen on muuttunut niin ”harvinaiseksi”, että siihen on kannustettava ja rohkaistava vaikkapa juuri askelmittarilla? Jos ajattelee lähes mitä tahansa eläintä (poikkeuksiakin tietysti on), niin mikään ei ole eläimille luonnollisempaa ja ”tavallisempaa” kuin liikkuminen. Osaatko kuvitella vaikkapa ketun tai talitiaisen istumaan paikallaan koko päivän? Ihmislaji on jotenkin onnistunut luomaan sellaisen elämäntavan, että liikkuminen ei ole välttämätöntä. Sitten ihminen on huomannut että eihän se olekaan hyvä juttu, ihmiset sairastuvat sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tarvitaan lisää laitteita saamaan väki uudelleen liikkumaan. On olemassa myös juoksumaton tapaisia, työpöydän eteen laitettavia laitteita, joiden avulla voi tehdä liikkumatonta toimistotyötä kävellen eli liikkuen… Olisiko mitenkään mahdollista, että työpäivään sisältyisi vaikka pari vartin tai puolen tunnin ulkoilutaukoa?

Me kävelimme siis parkkipaikalta (jonne olimme tulleet autoilla) Helvetinkolulle ja takaisin, yhteensä neljä kilometriä. Sillä olisi ennen muinoin taittanut kenties viidesosan aamuisesta työmatkasta vaikkapa sinne metsätyömaalle. Jos olisimme tulleet kävellen parkkipaikalle, olisimme kulkeneet koko yhden aamun tavanomaisen työmatkan. Näin ajatellen on käsittämättömän vaikea ymmärtää, miten paljon elämänmeno on muuttunut lyhyessä ajassa. Yritetään kuitenkin vielä laittaa tossua toisen eteen kaiken tekniikan ja laitteiden keskellä.